Mikäs ihmeen kummajainen se tämä on?!Eipä mennyt aikaakaan Nukan pentujen muutosta, kun elämäämme saapui jälleen uusi koirajäsen. Viikko Pedron muuton jälkeen lähdimme pikavisiitille Ruotsiin tuodaksemme sieltä perheeseemme toisen koiran, meksikonkarvatonkoira Neron. Nukan silmät aivan pyöristyivät kun sisään kannettiin hömelön pentumainen harmaa otus. Ensin Nuka oli kiinnostunut vierailevasta koirasta, mutta kun se osoittautui suuresta koostaan huolimatta pennuksi ja vielä harvinaisen röyhkeäksi sellaiseksi, juoksi Nuka karkuun. Kaiken huipuksi tämä vierailija ei edes lähtenyt ollenkaan kotiinsa! Omat pennut olivat Nukaa sentään kuunnelleet, mutta tämä oli varsinainen öykkäri ja teippikorvainen moukka. Nero tietenkin sai pentuna oikeuden nukkua sänkymme vieressä turvassa ja lähellä ihmisiä. Nuka taas protestoi järjestelyä kieltäytymällä nukkumasta koko makuuhuoneessa ja ilmoittamalla selvästi iltalenkin jälkeen, että menisi mieluummin naapuriin Pedron luo yöksi kuin tulisi kotiin. Kaiken syötävänkin Nero uskalsi varastaa Nukalta, mutta yksin ollessa rohkeus petti ja itku tulikin ihmisvanhempien mennessä vaikka vain saunaan. Nukaa sellainen huuto ja möykkä varsin arkipäiväisestä asiasta ärsytti hirveästi ja se yrittikin aina vaientaa huutavaa Neroa haukkumalla kiukkuisesti. Nero puolestaan ei ymmärtänyt ollenkaan ottaa vinkistä vaarin... No, eipä Nero muutenkaan ihan hallinnut korien kohteliaisuussääntöjä pienenä pentuna, Nuka taisi olla liian herkkäsieluinen kasvattaja moiselle kovakallolle. Pikkuhiljaa iän karttuessa ja ihmisten avustuksella oppi rupesi uppoamaan Neron päähän ja Nuka sai itsevarmuutta komentamiseen. Nuka huomasi, että tarttumalla hampailla Neron suupieliin ja murisemalla käskevästi sai senkin uskomaan. Välillä Nuka suostui jopa leikkimään ulkosalla hippaa Neron kanssa. Leikki oli hauska, koska kömpelö Nero ei pysynyt vauhdissa. Nukasta uusi tulokas oli ehkä tarpeeton lisä perheeseen, mutta Pedro ei voinut hillitä riemuaan nähdessään ikäisensä uuden kaverin! Näistä kahdesta pennusta tulikin oitis parhaat ystävykset. Siinä ei melkoinen kokoerokaan haitannut, kun Pedro pisti terrieriluonteellaan ison Neron kumoon. Molemmille koirille tulikin tavaksi karata naapuriin leikkikaverin toivossa, jos silmä vältti ja ulkoilujen vahtiminen herpaantui. Tämä pentuparivaljakko säilyi tasaväkisenä kokoerosta huolimatta aina Espanjaan lähtöömme asti. Nyt kaksikon leikeistä on kulunut jo jonkin aikaa ja molemmat ovat varttuneet nuoriksi koiriksi. Toivottavasti ystävyys on yhä tallella, kun palaamme samoille kulmille...
|
 |
      |