Pennut varttuvatKuten varmasti huomaatte näiden kirjoituksieni ajankohdasta itse pentutapahtumaan nähden, työtä on totisesti riittänyt. Kaikkea ei tietenkään pidä vierittää näiden kahden nelijalkaisen tulokkaan syyksi, mutta kyllä nekin oman lisänsä meidän elämämme kulkuun toivat seuraaviksi kahdeksaksi viikoksi. Olimme tietysti ensi alkuun varsin hukassa pentujen kanssa, mutta niin tuntui olevan Nukakin. Välillä sen katseesta näki kuinka se ihmetteli uutta tilannetta ja vähän halusi paetakin vastuutaan. Löysin Nukan usein nököttämästä sänkymme alta ja jouduin kutsumaan Nukan syöttämään pentujaan varmistaakseni, että ruokapuoli tosiaan hoituu. Pennut kuitenkin kasvoivat vinhaa vauhtia, joten eiköhän tuo murkinapuoli ollut Nukalla hallinnassa. Meille päänvaivaa aiheutti puolestaan mustavalkoisen Napa-pennun napa. Kyllä, kutsumanimi tuli juuri tästä tapauksesta. Nuka katkaisi Navalta napanuoran itse ja oli vähän turhan huolellinen toimessaan. Navantynkää ei jäänyt jäljelle yhtään, vain reikä mahaan. Tämä olikin kinkkisempi juttu, sillä Nukalla oli suuri tarve nuolla pentujaan. Jouduimme käymään eläinlääkärissä tikkauttamassa vastasyntyneen ja siitä eteenpäin Napa vietti pari viikkoa vatsapuoli laasaroituna erilaisilla systeemeillä. Usko jo meinasi loppua, kun Nuka sai aina keploteltua laastarin irti ja nuoltua muodostuneen ruven pois. Lopulta soitin epätoivoisena eräälle eläinlääkärille superidean toivossa. Lääkäri ehdotti leikkauskalvoa, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Läksin kuitenkin etsimään moista ihmeainetta apteekista ja löytyihän sitä. Tuote oli jokseenkin kontaktimuovin kaltaista, ainoastaan 10 kertaa ohuempaa ja hankalampaa käsitellä. Vartin mikrokirurgisen toimenpiteen jälkeen saimme palasen kiinni vikisevän Navan vatsapuolelle juuri napareiän päälle. Lopputulos oli kieltämättä vakuuttavan näköinen isoihin haavateippeihin verrattuna. Systeemi oli myös toimiva ja ongelmasta päästiin muutaman päivän kuluessa. Tässä vaiheessa pennut alkoivat jo pönkiä jaloilleen ja raotella silmiään. Solakampana pentuna musta Noki oli selvästi ketterämpi ja teki jo pieniä päivälenkkejä ryömien ympäri pentulaatikkoa. Retkien pituus ei vielä päätä huimannut ja heti kun sopiva muhkura peitosta löytyi siihen jäätiin nukkua kellottamaan vatsa pystyssä. Vielä parempi oli, jos reitin varrelle osui Nuka-emo, silloin oli aina ilmainen ateria jaossa. Jotakuinkin kolmen viikon ikäisinä pentujen silmät olivat auki ja ne siirtyivät isompaan asumukseen. Haparoivilla askeleilla ne tulivat pesäkoloksi käännetyn pentulaatikkonsa suulle, tekivät tarpeensa ja ryömivät takaisin sisälle. Pentujen yllättävä toimelijaisuus sai Nukan jälleen hämmentymään ja se olisi viihtynyt paremmin naapurissa siskoni luona kuin pentujaan hoitamassa. Kerran säikähdimme oikein perinpohjaisesti, kun pentuaitauksesta kuului viiltävää kiljunaa. En koskaan saanut tietää mitä varsinaisesti oli tapahtunut, mutta kun tulin näköetäisyydelle Noki huusi ja myös Nuka huusi täyttä kurkkua paeten vapisten sängyn alle. Pentu rauhoittui pian ja myös Nuka uskaltautui kurkistelemaan mitä aitaukseen kuului. Pian pennut muuttivatkin alakertaan isompaan aitaukseen katselemaan ihmisten touhuja ja tutustumaan kodin ääniin. Tästäkös pennut olivat riemuissaan. Kun pentujen voimat kasvoivat pääsi liikkumisen ilo valloilleen ja talossa mentiinkin varsinaista rallia. Välillä me ihmisvanhemmat mietimme, mitä mahtaisikaan elämä olla kuuden pennun kanssa, kun kaksikin sai jo niin kovasti aikaan! Näihin aikoihin pennut huomasivat, että aamut ovat kivoja. Silloin taloon tulee elämää ja he saavat uusia jänniä pöperöitä maisteltavaksi. Ensimmäinen ihminen, joka kömpi yläkerrasta portaita alas sai aina valtavat suosion osoitukset ja voi sitä kuka yritti päästä yöllä pentujen ohi vessaan... Ulkoiluakin meillä harjoiteltiin ja sepäs vasta oli tosi jännittävää. Nuka-äidin perässä tutustuttiin pihan ruohoihin ja risuihin. Myös vieraita meillä kävi ja kaikki olivat pentujen mielestä kovin tervetulleita. Meillä kävi myös yksi mukava pariskunta Ylivieskasta. Tällä vierailulla Napa sai nimen Nasse ja kuuli pääsevänsä näiden mukavien ihmisten mukaan muutaman viikon päästä. Pikku Noki sai puolestaan nimen Pedro. Hänen tuleva emäntänsä vierailikin useasti, helppoahan se oli, kun naapurista vain kipaisi. Pedro sai jopa vierailla naapurissa asuvan siskoni luona useasti ennen varsinaista muuttoa heidän luokseen. Pianpa se meni näiden hienojen poikien pentuaika ja molempien lähtö uusiin koteihin lähestyi. Nasse lähti pitkälle ajomatkalle Ylivieskaan viikkoa ennen kuin Pedro kannettiin sylissä naapuriin asumaan. Nukakin laittoi pennut ihan mielellään maaailmaan, mutta hämmästyi kyllä alussa kovin kun löysikin poikansa naapurista. Ensimmäiseksi Nuka oksenti pojalleen syötävää, olihan tämä ollut kateissa jo monta päivää! Vähän aikaa kuluikin ennenkuin Nuka todella uskoi siskoni huolehtivan riittävästi Pedron ravitsemuksesta. Molemmat pennut kotiutivat hyvin uusiin perheisiinsä ja ovat tätä kirjoittaessani jo isoja nuoria poikia...
|
 |
      |