Nuka saa pentuja

Nuka tuli meille alunperin sijoituskoirana, joten sen velvollisuutena oli synnyttää kasvattajalleen Sarille yksi pentue. Emme olleet suuremmin suunnitelleet pentuetta. Ajattelimme, että toisista tai kolmansista juoksuista sitten... Toisia juoksuja odottelimme aikaisintaan syksysyllä, sillä Nukalla oli vasta kevättalvella olleet edelliset.

Koimme kuitenkin pikkuisen yllätyksen kesäkuun alussa, kun äitini epäili Nukan juoksujen alkavan. Niinhän ne alkoikin ja minä jouduin puhelimen varteen kyselemään kasvattajalta kuinka toimitaan. Päätimme, että Nuka joutaa jo miehelään. Reilun viikon Nuka vietti lemmenlomaa raamikkaan Rascalin seurassa kasvattaja Sarin luona. Tästä lomasta eteenpäin meidät täytti jännittynyt odottuneisuus ja Nukan mahaa seurattiin innolla.

Heti kotiuduttuaan Nuka alkoi osoittaa oikkuja, eikä suostunut viikkoon syömään muuta, kuin parhaimpia herkkujaan. Äiti päätteli, että Nuka on raskaana. Minä en vielä uskaltanut iloita. Aikaa myöten kävi selväksi, että äitini oli oikeassa. Nukan vatsa paisui paisumistaan ja tyttömäisistä linjoista ei ollut tietoakaan. Jotain siis oli ehdottomasti tulossa, mutta mitä ja kuinka paljon? Sisareni oli jo heti varannut itselleen yhden urospennun ja toivoi tietenkin edes yhtä potraa poikaa. Minä toivoin, että tulokkaat olisivat terveitä ja pääsisivät maailmaan suuremmitta vaikeuksitta.

Alustavasti olimme keskustelleet pentujen syntymisestä kasvattajan luona, mutta se päätös tuli pyörrettyä melko äkkiä. Eihän Nuka-mammaa raaskinut päästää pentuineen niin kauas kotoa ja olisihan se ihanaa nähdä pikkupentujen telmivän kotilattialla. Tämä päätös tietysti teki meistä pentujen vastuullisia huoltajia sekä avustajia tulevassa synnytyksessä. Seikka oli jokseenkin huolestuttava. Lasketun ajan lähestyessä töihin meno oli melkoisen hermostuttavaa, onneksi Jyri pystyi valvomaan tilannetta kotona. Pikkuhiljaa Nukankin käytös muuttui levottomaksi; se petaili, pyöriskeli ja kaivoi pesää sänkymme alle lautalattiaan. Melkoisen kolosen se kerkesikin saada aikaiseksi!

Toki olimme askarrelleet Nukalle hienon synnytyslaatikon, jonka se hyväksyikin lepopaikakseen sillloin kun oli rauhallisella tuulella. Maanantai aamuna 14.8. alkoi odottavan emon meininki olla jo sellaista, että tyhmempikin tiesi tosipaikan olevan kyseessä. Töissä ehdin olla puolille päiville ennenkuin sain hälyytyssoiton kotiin. Synnytys oli kätilö-Jyrin mielestä lähellä ja niinhän se olikin. 20 minuuttia ehdin olla kotona kun Nuka ponnisti pienen pussukan, jonka sisällä oli mustavalkoinen mötikkä. Minä avasin pussin, Nuka katkaisi napanuoran ja sitten ihmeteltiin. Pieni urospentu oli syntynyt ja osoitti ihan selviä elon merkkejä. Nuka vähän ihmetteli tulokasta ja suostui nuolaisemaan muutaman kerran. Pentu tästä virkistyneenä rupesi etsimään itselleen syötävää.

Nukalla näytti kuitenkin olevan vielä muissa maailmoissa ja heti kohta perään syntyikin pieni ihan musta mötikkä. Tältäkin sain avattua pussukan ja katkaistua myös napanuoran. Muuten tämä musta mötkylä ei paljon apuja tarvinnut, vaan osoitti heti pontevasti äännellen olevansa täällä ja vaativansa huomiota. Poika oli tämäkin. Kuulostelimme vielä tunnin pari, mutta Nuka näytti selvästi rentoutuneen, eikä pentuja sitten lisää tullutkaan. Punnituksessa selvisi, että näennäisen pienet pötkylät eivät suinkaan olleet pieniä: 205 grammaa molemmat. Nukan oma syntymäpaino oli 142 grammaa, jos nyt jotain vertailukohtaa haetaan.

Hah, siinä ne sitten olivat: Nukan kaksi potraa poikapentua, jotka ristittiin Navaksi ja Noeksi. Me olimme kaikki ihmeissämme ja ihastuneita. Tästä alkaisi Nukan äitiyden ilot ja surut ja me halusimme olla kovasti avuksi. Työtä kyllä riittäisi meille kaikille kolmelle.
-Marianna 22.1.2007

>>Takaisin