Matkaillaan

Nuka on kohtuullisen paljon matkustellut nuori koiraeläin. Olemmehan tehneet syksyllä hurjan pitkän ajomatkan Espanjaan autolauttoineen kaikkineen. Autossa Nuka on ollut aina suhteellisen rauhallista matkaseuraa. Useinmiten neiti on uinunut kaikessa rauhassa omissa turvavöissään. Kuitenkin kun Suomeen paluun aika koitti, olin hiukan levoton.

Meidän oli määrä lähteä Nukan kanssa kahdestaan lentokoneella. Jo pelkkä lennon saaminen itselleni ja koiralle oli melkoisen koetteleva kokemus. Suomen kevään lähestyessä tuntui kaikilla Espanjasta Suomeen haluavilla lentomatkustajilla yhtäkkiä olevan koira kuljetettavana. Soitin paria kuukautta ennen lähtöämme kaikki Murcian ja Alicanten kentille lentävät ja Helsingissä laskeutuvat lentoyhtiöt läpi, mutta ei. Kaikilta olivat jo koirapaikat menneet, tai jäljellä vain ruumapaikkoja. Jostakin syystä viisikiloisen, karvattoman ja erittäin lämpöhakuisen koiran laittaminen ruumaan ei tuntunut kovin järkevältä ajatukselta. Noh, sitkeää ei kuitenkaan lannisteta ja lopulta sain itselleni ja koiralle lipun Helsinkiin menevään lentokoneeseen. Nukakin pääsisi mukaan matkustamoon omassa kuljetuskassissaan. Pieni miinus oli tietenkin se, että lento lähti Barcelonan kentältä, jonne meiltä ajomatkaa kertyi noin viisisataa kilometriä.

Pikkuseikkoihin ei kuitenkaan sopinut takertua, ja niinpä hankimme espanjalaiselta eläinlääkäriltä tarvittavat merkinnät Nukan omaan lemmikkieläinpassiin. Pikkuisen oli eläinlääkärin kanssa näkemyseroja siitä, mitä Suomeen tultaessa koiralta vaaditaan, mutta tarvittavat matokuurit kuitenkin saatiin oikeaan aikaan. Ainakin toivoin niin.

Matkapäivästä oli tulossa pitkä: ensin edessä oli reilun viiden tunnin ajomatka, sitten lento Suomeen ja vielä ajomatka kotoiseen Keski-Suomeen Jyväskylän liepeille. Automatka meni joutuisasti ja vanhalla rutiinilla. Kentälle tultaessa menin taluttelemaan koiraa parkkipaikan hienoille nurmi-istutuksille pissan ja kakan toivossa, lentokoneessa kun näiden luonnollisten tarpeiden suorittaminen on koiralle lähes mahdontonta. Pissat tulikin, mutta kakka antoi odotuttaa itseään, sillä kaikkea mielenkiintoista oli näkyvissä toisista koirista alkaen. Ei auttanut muu kuin lähteä sisälle terminaaliin.

Terminaalikansaa kiinnosti kovasti meidän karvaton haukkumme, ja saimmekin osaksemme ihmetteleviä katseita. Lähtöselvitysvirkailija oli oikein pätevä ja ajan tasalla eläinten kuljettamisesta. Saimme Nukalle tarvittavat matka-asiakirjat yllättävän helposti. Kentällä myös maksoimme koiran kuljetuksesta sen painokilojen mukaan. Viisikiloisesta koirasta kertyi matkakulua 25 euroa. Lähtöselvittelyjen jälkeen pääsimme käpöttelemään kohti turvatarkastusta ja varsinaista lähtöporttia. Keskellä vilkasta terminaaliaulaa Nukalle pälkähti kuitenkin päähän ulkona kesken jääneet asiat ja se tehdä töräytti ison tortun keskelle lattiaa. Liekkö silläkin ollut vähän perhosia vatsassa. Onneksi olin kuitenkin nopea ja muovipussilla varustautunut joten sain kakkasen ripeästi pois ihmisten silmistä.

Nukan lievää hermostuneisuutta ei mitenkään helpottanut turvatarkastus. Vartijamiehet olivat kyllä ystävällisiä ja ilmiselvästi pikkukoiraan rakastuneita, Nuka vain ei ollut samaa mieltä. Se halusi lähinnä paeta, kun joutui minusta vartioiden käsissä pidemmälle kuin kahden metrin päähän. Vartioita hymyilytti ja heidän oli ihan pakko kysyä onko koira ihan normaali kun on niin kaljukin. Sanoin juu, juu ja matka jatkui.

Odottelu vilkkaassa terminaalissa ihmisten taputeltavana oli Nukalle aika kova juttu. Meillä onneksi oli tuttu ja turvallinen koiran kantokassi mukana, jonne Nuka saattoi vetäytyä, jos tilanne kävi liian jännittäväksi. Ehkä kaiken terminaalissa tapahtuneen jälkeen hiljainen ja ahdas lentokoneen penkin alunen tuntui Nukasta miellyttävältä paikalta, sillä heti paikallemme päästyämme se huokaisi syvään ja kiertyi kerälle nukkumaan. Siinäpä se matka taittuikin meidän molempien torkkuessa. Nuka jatkoi uniaan vielä autoiluosuudellakin. Minä en malttanut. Mutta voi sitä koiran riemua, kun se pääsi vihdoin ulos autosta ja huomasi olevansa tutussa paikassa tuttujen ihmisten keskellä!
-Marianna 12.6.2006

>>Takaisin