Odotimme Nuka-koiraa vuoden. Ennen Nukan tuloa meillä oli siis runsaasti aikaa pohtia koiran koulutusta ja valitun rodun asettamia kolulutuksessa huomioitavia erityispiirteitä. Luimme tarkoin valittua kirjallisuutta ja pohdimme pohdimme mitä tulevan koiramme on olennaista osata asuessaan kanssamme. Nyt Nuka on kuulunut laumaamme vajaan vuoden ja sen siis tulisi olla jo aika pitkällä omalla opintiellään. Myös meidän pitäisi olla jo aika edistyneitä koiran näkökulmasta. Katsotaanpa näitä koulutusasioita siis tähän mennessä kuluneen ajan perspektiivistä.
Ensimmäinen asia mistä olimme yksimielisiä jo ennen koiran tuloa oli se, että koira ei nuku sängyssä. Vastoin kaikkien oletuksia Nuka ei tänä päivänäkään nuku sängyssä, vaan omassa mukavassa pedissään aivan sänkymme vieressä. Nuka tosin taisi itsekin olla tästä kanssamme samaa mieltä, sillä se ei ole toden teolla yrittänytkään tunkeutua peittojemme alle satunnaisia yrityksiä lukuun ottamatta. Tosin yksi erikoistoivomus koirallamme on: se on peiteltävä. Tämän Nuka opetti meille heti kun huomasi, että senkin on mahdollista saada äänensä kuuluviin joissain asioissa. Nukkumaan käydessämme peittelemme Nukan petiinsä siinä missä itsemmekin. Nuka kyllä huomauttaa, mikäli rutiinista yritetään lipsua.
Seuraava tärkeä asia oli meistä luoksetulo. Tätä rupesimmekin harjoittelemaan heti Nukan kotiuduttua. Onnistuimme mielestämme melko hyvin koiran luoksetulomotivaation säilyttämisessä. Herkut olivat tietenkin asian avain. Nuka pinkoo edelleen luoksemme välittömästi lähes tilanteessa kuin tilanteessa superherkkujen toivossa. Tietenkin annamme edelleen välillä niitä tai teemme jotain mukavaa, jotta motivaatio pysyy entisenlaisena.
Totesimme pian, että Nuka on todella hoksaavainen ja innokas tekemään kuten sanotaan, jos vaan palkintoja on näkyvissä. Mikäs sen parempi meidän kannaltamme. Ainoa, mikä ei oikein ottanut sujuakseen oli perinteistäkin perinteisempi istuminen. Lopulta huomasimme, että kaikki oli kiinni alustasta. Matolla ja sohvalla juttu alkoi toimia, mutta Nukaa on edelleenkin turha pyytää istumaan kylmälle lattialle tai märälle nurmikolle.
Olemme myös opettaneet Nukalle jonkun verran yhteisiä ulkoiluja ja elämää helpottavia käskyjä sekä joitakin tavanomaisia temppuja. Hauskinta varmasti oli tassunanto.
Aloin opettamaan tassun antoa ottamalla makupalan toiseen käteen ja asettamalla toisen käden avonaisen kämmenen Nukan eteen. Makupala kiinnosti valtavasti ja koira yritti kaikkea. Se puri ja tökki avonaista kättäni ja minua. Kun se viimein hoksasi koittaa kättäni käpälällään riemu makupalan saamisesta oli valtava. Seuraavalla yrityksellä se tömäytti vauhdilla molemmat etutassunsa kädelleni. Saimme opetettua, että tassun anto tarkoittaa vain yhtä käpälää kerrallaan, mutta vauhtia riittää edelleen. Tassu tulee kuin salamana ja häipyy yhtä nopeasti samalla kun koira tuijottaa kiinteästi toista kättä. Tassunantoa sanotaankin meillä tassunheitoksi.
Sama intensiteetti koskee lähes kaikkea Nukalle opetettua toimintaa. Nuka innostuu aina valtavasti koulutushetkistä. Se pyörii kuin väkkärä ja oikein näkee kuinka päässä surisee,kun se yrittää keksiä mitä sille tällä kertaa opetetaan. Asioiden hoksaaminen ei yleensä kestä kauaa, ja kerran keksityt asiat kyllä muistetaan. Erehdyimme kerran avaamaan Nukalle oven, kun se haukkui ulkona oven takana. Siitä lähtien Nuka on osannut ilmoittaa, milloin se haluaa takaisin kodin lämpöön.
Kuka siis lopulta kouluttaa ja ketä? Siinäpä kysymys.
-Marianna 30.3.2006
