Vaikka olemmekin Espanjassa, talvi se on täälläkin. Näin viileän ja sateisen sunnuntain kunniaksi ajattelin kirjoittaa lämmöstä. Lämpö on tärkeää meille ja Nukalle. Tiedämme olevamme itse lämmön perään, mutta Nukaa ottaessamme emme vielä tienneet että joku voi ylittää meidätkin tässä asiassa. Olihan siitä tietenkin merkkejä jo olemassa, kun Nuka saapui helteisenä heinäkuuna luoksemme Jyväskylään. Eipä sitä silloinkaan paljoa kuuma vaivannut.
Espanjan lämmpöisen syksyn aurinkoiset päivät Nuka vietti pihamme kuumimmassa paikassa häntä suorana seisoskellen. Minäkin siirsin kerran aurinkotuolin siihen, mutta en viihtynyt varttia kauempaa. Nukalle puoli päivää ei tehnyt tiukkaakaan. Muutenkin auringon kiertokulku tuntui sanelevan Nukan puuhapaikat pihallamme. Aamu aloitettiin kuistilta ja tonttimme takapihan vasemmasta nurkasta. Pikkuhiljaa siirryttiin automme viereen, talon seinustalle ja etupihalle. Päivän päätös voitiin taas suorittaa tonttimme takapihan vasemmassa nurkassa. Nuka käveli verkkaisesti sisälle torkuille, kun aurinko painui mailleen.
Syksyn kylmetessä talveksi jouduimme pohtimaan Espanjan kotimme lämmitystä. Asumme ei niin uudessa omakotitalossa, jonka sisälämpötila vajoaa herkästi ulkolämötilan tasalle. Näin ollen hankimme ison sisäkäyttöön tarkoitetun kaasulämmittimen. Nuka aluksi ihmetteli möykkyä, mutta tajusi pian mitä olimme ostaneet: suuren koiranlämmittimen tietenkin.
Siitä eteenpäin jokaisen iltapissin jälkeen Nuka juoksi lämmittimensä viereen. Siinäkin puuhassa Nuka tavoitteli ainakin inhimillisen sietokyvyn rajoja. En ymmärrä kuinka joku voi oleilla parinkymmenen sentin päässä kaasulämmittimestä, omat jalkani kuumenivat liikaa vielä puolen metrin etäisyydelläkin. No, Nukalla on muutenkin omat käsityksensä näistä lämpöasioista. -Marianna 5.2.2006
