Rodusta

Meksikonkarvattomankoiran eli xolon juuret juontavat hyvin kauas historiassa. Rotu on nimensä mukaisesti kotoisin Meksikosta, jossa asteekit muinoin pitivät sitä Xolotl-jumalan ruumiillistumana. Tästä juontuu myös rodun oikea nimi xoloitzcuintle. Näitä koiria pidettiin muinoin vahteina, kumppaneina ja uhrieläiminä. Myös rodun lihaa pidettiin suuressa arvossa. Espanjalaisten valloituksen jälkeen rotu alkoi käydä yhä harvinaisemmaksi lihan arvokkuuden ja eurooppalaisiin koiriin risteytymisen vuoksi.

50-luvulla rotu laskettiin lähes sukupuuttoon kuolleeksi, kunnes Federacion Canofila Mexicana aloitti suunnitellun rekisteröinti ja kasvatusohjelman. Mutta vielä nykyäänkin xolot ovat verrattain harvinaisia. Rodun pelastamiseksi Meksikolaiset kasvattajat etsivät yhä tuntemattomia rekisteröimättömiä sukulinjoja Meksikon maaseudun eristyneiltä alueilta. Xoloitzcuintle on tällä hetkellä Meksikon kansallisrotu.

Xolot ovat erittäin omistautuvia ja omistajiinsa kiintyviä koiria. Melko hurjasta ulkkonäöstään huolimatta xolot ovat lempeitä ja ystävällisiä koiria. Useat xolot ovat valppaita ja hieman epäluuloisia vieraita kohtaan, mikä tekee niistä erittäin hyviä vahteja. Xolot ovat myös hyvin älykkäitä ja valmiita oppimaan. Primitiivisenä rotuna xolo on itsepäinen ja vaatii peräänantamatonta kasvatusta. Xolo osaa olla energinen menijä, mutta myös rauhallinen perhekoira.

Xolosta on olemassa sekä karvaton että karvallinen muunnos. Molempia voidaan käyttää jalostukseen, joskin karvattoman käyttö on suositeltavampaa. Karvattomuusgeeni on xololla dominoiva. Rotumääritelmän sekä lisää tietoa rodusta voit etsiä linkkiemme kautta.

Lähteet: Xoloitzcuintle Club USA/Breed standard, Kennel Besito Xolo/Xolos?